Ylen uutisessa “Britannian pääministeri Boris Johnson ei aio hakea lykkäystä brexitiin, vaikka laki niin velvoittaisi” (7.10.2019) käsitellään Boris Johnsonin päätöstä olla hakematta lykkäystä britannian parlamentin asettamaan määräaikaan mennessä, vaikka erosopimusta ei syntynytkään. Määräajaksi Britannian parlamentti oli asettanut 17-18. Lokakuuta. Sinä aikana järjestetyn EU-kokoukseen loppuun mennessä Johnsonin oli viimeistään haettava lisäaikaa brexitiin, jotta saataisiin sopimuksellinen EU-ero aikaan. 

Brexit itsessään vaikuttaa aika omituiselta. Britannian hallituksella on ollut muutama vuosi aikaa, valmistella sopimus EU-erosta, mutta vasta nyt viime hetkillä se halutaan tosissaan saada aikaan. On kuitenkin ymmärrettävää, että yksimielisyyttä on hankala saavuttaa poliittisissa kiistoissa, sillä jokaisella parlamentaarikolla on omat mielipiteensä asiaan liittyen. Sen huomaa jopa uutisista, kun niitä on silloin tällöin katsellut TV:stä, milloin kukakin puhuu ja huutaa. Uskoisin kuitenkin, että jokainen brittiparlamentaarikko, Boris Johnson ja kuningatar haluavat sopimuksellisen eron, sillä tietyt kaupankäyntiin liittyvät edut ja sopimukset ovat enemmälti hyödyksi kuin haitaksi. 

Toinen asia mikä tilanteessa tuntuu omituiselta on se, että Britannian parlamentti päätti tehdä viimeisestä määräajasta hakea EU-eroa oman lakinsa. Tässä tilanteessa se, että Boris Johnson rikkoi lakia, olemalla hakematta lisäaikaa brexitiin kuulostaa naurettavalta. Ihan kuin brittiparlamentti olisi asettautunut lapsenvahdin asemaan, joka määräisi kotiintuloajan Johnsonille. 

Tilanne vaikuttaa siltä, että olisi tapahtumassa sopimukseton ero. Uskon kuitenkin, että jonkinlainen erillinen sopimus tehdään koskien brexitiä, sillä viime kädessä Britannia ei kuitenkaan halua sopimuksetonta brexitiä, eikä oletettavasti halua muodostaa huonoja suhteita Euroopan Unionin kanssa, ellei ole jo näin ehtinyt tehdä. Uusi kansanäänestys olisi voinut olla järkevä idea jonkin aikaa sitten, mutta nyt tilanne vaikuttaa turhan sotkuiselta sellaisen järjestämiseen - mitä siitäkin seuraisi, jos kansa haluaisi selvällä enemmistöllä jäädä Euroopan Unionin jäseneksi?